Taraxacum officinale
Voikukkaa on arvostettu lääkekasvina muinaisista ajoista saakka. Theophrastos on kasvitutkimuksessaan kutsunut voikukkaa lääkkeeksi ja pigmenttiläiskien poistajaksi. Kansanparannuksessa voikukkaa on kutsuttu elämän eliksiiriksi, verenpuhdistajaksi, ulostuslääkkeeksi, maksan kuntouttajaksi ja väsymyksen poistajaksi.
Myös nykyajan lääketieteessä voikukalla on hyvä maine. Sillä hoidetaan ihotauteja, imusuonitulehduksia ja anemiaa sekä parannetaan ruoansulatuskanavaa ja maksan aineenvaihduntaa.
Viime vuosikymmenien aikana ranskalaiset, saksalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset ovat alkaneet viljellä voikukkaa tarhassa. Tarhassa kasvanut voikukka poikkeaa villeistä sukulaisistaan kooltaan, lehtien lihavuudeltaan ja hauraammalta konsistenssiltaan eikä ole yhtä katkera. Hivenainepitoisuudeltaan voikukka ylittää minkä tahansa muun vihreän kasvin.
Voikukan katkerat aineet kiihdyttävät mahalaukun ja ruoansulatusrauhasten toimintaa edistäen ruoansulatusta ja ravintoaineiden saantia. Ne lisäävät sappituotantoa, vähentävät veren kolesterolipitoisuutta, ja ummetus häviää.
Nuorista voikukanlehdistä valmistettua salaattia voi syödä jokainen, lisäksi voi käyttää sen kukista keitettyä siirappia ja juoda juurista keitettyä kahvia tai teetä.
Lähde: Aili Paju. Aed ja mets kui apteek. Maalehe Raamat, Tallinn 1995
Ostoskori on tyhjä.